Tiistaina heräiltiin ja mentiin aamupalalle. Yhdeksältä tuli pitkähäntävene hakemaan meidät speed boatille, jolla matkustettaisiin pakbaraan. Saatiin valita viimisenä paikat speedboatiin ja päästiin kansipaikoille. Kyyti oli kyllä tähän asti pahinta höykkyytystä ja tuntu että puolet matkasta takapuoli oli ilmassa. Onneksi kestämistä oli vain 1,5 tuntia. Saavuttiin satamaan ja onnistuttiin löytämään jopa oikea minibussi. Lähtöön oli 15 min joten äkkiä kauppaan hakemaan evästä matkalle. Juoksun kanssa takas minibussille ja hypättiin kyytiin ja matka alkoi ja minuutin päästä loppui. Kuski pysäytti ja ovet avattiin ja meitä viitottiin poistumaan kyydistä. Kaikki muut saivat kuitenkin jäädä istumaan. Jostaki tuntemattomasta syystä juuri meiän piti vaihtaa minibussia ja uudella autolla jatkettiin matkaa. Saatiin paikat oikein etupenkiltä. Kyyti oli oikein luksusta uudehkossa autossa ja puolessa välin matkaa kahden tunnin ajon jälkeen oli oikein pysähdyskin huoltoasemalla. Stopin jälkeen vaihdettiin paikkoja ja hanna sai surkean keskipenkin. Loppumatka meni rattoisasti kuskin tiputellessa välillä 140km/h.
Ao nangissa oltiin puoli neljältä. Ilman karttaa tai tietoa missä ollaan. Miikan kuudes aisti kertoi missä satama on ja käveltiin sinne. Ootettiin että saatiin pitkähäntäveneeseen tarpeeksi kyytiläisiä ja lähdettiin ton sai beachille. Jos jotain kuvia on krabilta nähnyt niin ei kyllä sitä mikä meitä odotti. Laskuveden aikaan ranta oli täysin muta liejua. Siinä sitten talsittiin rantaan niin että muta roiskui takapuoleen... Mielikuva rannasta oli ollut vähän eri. Lähdettiin kauemmas rannasta viidakka kohti ettiin majapaikkaa. Eka paikka oli ihan murju mutta toinen paikka ihan ok. Bungalowista jouduttiin pulittamaan 700 bahtia yöltä ilman pyyhkeitä. Sitten lähettiin syömään ja tutkiin paikkoja. Ruoka oli hyvää, mutta kärpäset tais vaan syödä siitä puolet. Pienen tutkimusretkeilyn jälkeen tultiin siihen tulokseen, että paikka on hyvä jos harrastaa kiipeilyä tai on hippi. Ei siis ehkä ihan meidän paikka. Alkujärkytyksestäki vähän toivuttiin kun vesi nousi. Otettiin rannalta banaani shake mukaan ja lähettiin nukkumaan.
Keskiviikkoaamuna lähettiin sitten katteleen railayn alueen muita rantoja ja maisemia. Tonsai beach ku on korkean veden aikaan aamulla ja illalla vähän motissa päätimme kävellä "lyhyen" mettäpolun toiselle rannalle. Tosiasiassa reitti oli kapea polku viidakon läpi. Nousua ja laskuaki oli ihan riittävästi. Jalassa meillä oli tietenkin crocsit ja varvassandaalit. Puolimatkan krouvissa sitten polkaisin pottuvarpaan juurakkoon ja kynsi halki. Pienen kiroilun jälkeen matka jatkui ja perille päästiin tunnin tarpomisen jälkeen hikimärkinä varvas veressä. Käytiin aamupalalla ja syötiin phat thai nuudelia. Sitten mentiin apteekkiin ja pyydettiin sopivat puhdistusaineet ja siteet. Kaupanpäällisiksi tarjottiin vielä varpaan sidontaa mutta päätin hoitaa homman iha ite ja hyvä paketti tuli. Päivä pällisteltiin maisemia ja käytiin huhupuheiden mukaan maailman hienoimmalla rannalla. Ranta oliki ihan hieno mutta noin kuusmiljoonaa muuta turistia teki rannasta ei niin hienon. Kuumuuden uuvuttamina päätettiin lähtee kohti kotirannantaa jossa ei oo yhtään kiinalaista tai venäläistä. Vesi oli kuitenkin vielä vähä liian korkeella joten tasamaata pitkin pääsyä ois pitäny ootella pari tuntia. Pieni haju oli olemassa että pienellä kiipeämisellä saatettaisiin päästä joten päätettiin yrittää. Polun pää löytyi ja noustiin varmaan jonnekki 30-50 metrin korkeuteen ja laskettiin sama alas. Jyrkkyyttä oli taas ihan riittävästi sandaaleille, mutta perille päästiin eikä menny ku ehkä puolisen tuntia. Sama matka maata pitkin laskuveden aikana taittunee vajaassa 10 minuutissa.
Loppupäivä lueskeltiin varjossa, käytiin syömässä ja ostettiin lauttaliput koh phi phi:lle seuraavalle päivälle. 2 yötä kyseisessä paikassa riitti meille. Joku muu varmasti tykkää, mutta ei ehkä ihan meidän paikka.
Tänää aamulla herättiin seiskan jälkeen, pakkailtiin kamat ja mentiin aamupalan kautta ootteleen lautan lähtöä. Paikalliseen tapaan odottelua kertyi tunteroinen, jonka jälkeen lautta saapui rannan edustalle ja pitkähäntävene heitti meidät lautalle. Lauttamatka phi phille kesti reilun tunnin. Perillä odottikin sitten valtava ihmismäärä pienessä kylässä sokkeloisilla kujilla. Oltiin vissiin sen verran eksyneen näkösiä, että jonku sukellusliikkeen brittiläinen työntekijä tarjos meille kartan ja kerto mistäpäin löytyy minkä hintaista ja laatuista majoitusta. Matkalla halvemmalle alueelle kyseltiin paikkojen hintoja, mutta tyyristä tuntui olevan. Edes halvin alue matkan varrella ei ollut halpa. Löydettiin täältä kylän perältä guesthouse tuuletinhuneella 700 baht. Kallein huone tasoonsa nähden tähän asti tällä reissulla. Sitte käytiin syömäs ja kattelees paikkoja. Ranta on aika ahdas ja täynnä aurinkovarjoja ja baareja. Iltaisin on kuulemma aina beach partyt ja varmasti pitää paikkansa koska tekno soi jo päivällä.
Tänään ja huomenna ois tarkotus tutkia vähä tätä saarta enemmän ja ehkä snorklata ku tuola kävelymatkan pääs vissiin kohtuullisia paikkoja pitäis olla. Kuvien lisäily menee varmaan malesian puolella tehtäväksi koska tääläkin on tosi kalliit netit. Joka minuutti maksaa 2-3 bahtia eli on 5 kertaa kalliimpaa kuin malesiassa. Muutenkin tuntuu, että ainakin nämä turistipaikat on thaimaassa kalliimpia kuin malesiassa. Kaikesta peritään pientä maksua esim. Saarille on pääsymaksut ja jopa pak baran satamaan piti maksaa pääsymaksu jos sieltä lähti jonnekkin. Ruokakin on vähintään malesian hintatasoa tai jopa vähän kalliimpaa. Johtunee tietysti siitä että eipä täällä näy paikallisia töissä muuten kuin turisteja passaamassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti